Juhannuksena oli k-y-l-m-ä. Ja satoi sopivin väliajoin. Suolajärvellä sitä kuitenkin urheasti vieteltiin. Aattona saatiin juuri uusi grilli lastattua täyteen kanaa, pihvejä ynnä muita herkkuja, kun alkoi sataa. Isäntä kekseliäästi irroitti päivänvarjon ja lihat saatiin kypsiksi sen alla. Muuten olisi kyllä tulet sammuneet. (eikä me sitten olla paikallisen VPK:n jäseniä, ei...). Kun saatiin katettua pöytä sisätiloihin ja alettiin syömään, sade loppui. Vähän ruuan jälkeen alettiin kantamaan risuja rantaan, kokkoa varten. Koko sen kasaamisen ajan satoi, niin että tukka valui märkänä kuin suihkun jäljiltä. Kun kokko oli valmis, sade loppui . No, olipahan sitten kivampi ihastella kokkoa poutasäällä. Mutta kuten otsikko kertoo, villasukista en luopunut koko juhannuksena (paitsi saunassa =). Vasta sunnuntai-iltana, kun ilma oli tällainen...

...maltoin niistä luopua. Vaikka ei silloinkaan liian lämmin ollut. Jäätiin mökille vielä maanantaiaamuun asti, kun ei maltettu lähteä juhannusviikonlopun parhaimpana iltana kotiin.

Maanantaipäivä meni lähinnä pyykinpesussa ja muissa huoltopuuhissa. Oltiin jo kesän alussa sovittu ystävän kanssa, että lähdetään heidän mökilleen Mäntyharjuun - pyörillä. Ja ihan sellaisilla itsepoljettavilla . Tiistaiaamuna aikaisin startattiin matkaan, hellepäivä oli luvassa ja siksipä aamuvilakalla aiottiin polkea. Yllättävän hyvin matka sujui, hyvässä seurassa. Tie oli koko ajan mäkistä, joko ylä- tai alamäkeä. Vauhdin säätely oli siksi aika hankalaa. Mutta urheasti muutaman evästauon avulla saavuttiin perille - 50 km ja 3 tuntia takana. Tässä ollaan lähdössä - ja perillä odotti alempi maisema. Ei hullumpaa.

Maailmaa parantaessa, saunoessa, uidessa, syödessä, juodessa, soutuveneellä soudellessa jne. menikin päivä joutuisasti. Vähän pelotti seuraava päivä, että kuinka kipiänä mahtaa paikat olla. Eihän kukaan muistanut enää illalla venytellä tai muuta turhaa ajanhaaskausta harrastaa. Mutta yllättäen polkeminen oli ehkä jopa helpompaa kotiinpäin. Ei tuntunu missään...kyllä me ollaan kovia ;-). Ens kesänä ehdottomasti uusiksi. Vähän pidempi reissu vain!

Edellisessä kirjoituksessani taisin mainitakin Linssi-hepasta muutaman sanan. Viikonloppuna se tuli meille "koeajoon". Todella mukava heppa, iso, kiltti ja rauhallinen. Mutta - meidän Rulle (itsenäinen Nainen) ei oikein sulata uutta laumanjäsentä. Yrittää luimia ja näykkiä, mutta Linssi seisoo vaan paikoillaan kuin VUORI. Ja sitten taasen Linssi ei tykännyt Tinkestä, aluksi olivat ihan sovussa, mutta sitten Linssi antoi Tinkelle selkään oikein kunnolla. Pelastettiin Mamma sitten omaan aitaukseen - 500 kilon painoero ei ole oikein hyvä tuossa tilanteessa...Leidi on ainoa, joka on todella rakastunut Linssiin. Kehitteli itselleen kunnon kiiman, kun saatiin porukkaan Mies. Aika rasittava osaa sekin olla miehenkaipuussaan ;-). Eli yhdellä lauseella - meidän tammalauma meni aivan sekaisin. Saa nyt nähdä, mitä me sen kanssa tehdään. Onneksi saatiin ensin koeajalle. Komiahan se on kuin mikä, kengätkin kokoa 5...

Koska meidän laumaan tuli nyt kissan mentävä aukko, täytyi asialle tehdä jotakin. Elokuun alussa meille muuttaa - saanko esitellä - veljekset Igor...

...ja Ukri!

Takiaispapiljoteil pää kiharaks
apiloi poskil
ja
vartoilema.

Ei tullu ko valkone ratsu.
Mut nee prinssit onki nii hankali, sanota.

Heli Laaksonen

Oskari nukutettiin tänään ikiuneen monien vaivojen takia. Hyvää matkaa!

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.

Pitäiskö sitä välillä päivitellä blogiakin. Matalalentoa on ollut viimeaikoina; työrintamalla ja muutenkin.

Tänään alkoi päivä mukavasti, kun heti töihinmennessä tuli radiosta Lauri Tähkän & Elonkerjuun uusi sinkku. Mukavalta taatulta hittiainekselta kuulostaa. Heti jäi kertosäe päähän soimaan :-). Lisää uutta matskua tuleekin sitten vasta syksyllä...toivottavasti levyltä sitten löytyy vähän karheampaakin menoa ;-).

Viikonloppua vieteltiin (vaihteeksi) möksällä, lauantaista sunnuntaihin. Isäntä meinasi vähän kokeilla kivien laittoa grillipaikan "lattiaksi", ja niinpä ilta venähti yhteentoista - ja grillipaikka oli kivetty! Nuoriso palkattiin hiekankärrääjiksi, ja kivien etsijöiksi. Tiimityötä siis. Kuvassa Isäntä ei ole lyömässä sormilleen, vaikka siltä vaikuttaakin. Alempana lopputulos, joka on kyllä todella hieno. Ja turvallinen tuommosen tuligrillin alla.

Justiin kun viimeisiä kiviä aseteltiin paikoilleen, nousi ukkosrintama idän suunnasta. Saatiin ihailla taas uudennäköistä järveä, kun yhtäaikaa aurinko laski toiselle puolelle, ja meidän puolella satoi kaatamalla. Ja taas tietenkin, kun jotain todella hienoa kuvattavaa olisi ollut, oli meillä vain pikkupokkari mukana. Mutta kyllä tästäkin välittyy se vähän aavemainen tunnelma - ja nuo värit!

Aina tuo maisema osaa yllättää, vaikka sitä pienen ikäni olen ihaillut.

Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Loviisaan. Käytiin tutustumassa Linssiin, suomenhevosruunaan. Ei tiedä, vaikka se joskus muuttaisi meidän tammalauman jatkeeksi, mutta katsellaan nyt vielä. Ihana iso herrasmies oli tämä polle. Kunnon vanhan ajan työhevostyyppi ;-). Pääkin oli varmaan kokoa xxx-full... Tässä polle kurkkii karsinastaan uteliaana. Utelias ja sosiaalinen - siinä sen luonne onkin kiteytettynä, noin lyhyen tuttavuuden jälkeen.

Käytiin sitten ajelemassa myös Loviisan keskustassa. Vaikka suht lähellä olen aina asunut, ikinä en ole tuolla käynyt. Kiva pieni, idyllinen merenrantakaupunki. Ihania vanhoja taloja ja muita rakennuksia. Ja Laivasillan alue oli upea. Myös kaupungin ympärillä oli hienoja taloja ja kaikkien pihat kauniisti laitettuja. Ruotsinkielisiä nimiä tavattiin ja koitettiin suomennella - huonolla menestyksellä, todennäköisesti. Siellä ei paljon suomenkieltä paikannimissä näkynyt.

Niin se tänään taas arki alkoi. Aika tympiä ilma on tänään ollut, toivotaan nyt Juhannussäästä vähän lämpimämpää. Vaikuttaa nämä säät niin kovin samanlaisilta kuin koko viime kesä . Ei kiva. Mutta nyt maata, jospa noi muksutkin jo sais petiin. Menee vähän kesällä aina rytmi sekaisin, koko porukalla. Onneksi pärjää itsekin vähemmällä unella kuin talvella.

Öitä!

Pilvi o liikkunu ylitte
matalalt ja korkialt
lokei o lentäny
viisittäis-kuusittais
päivi on kulkenu mu läpitte

Pilvi
lokei
päivi
ja vaihteluks
yks yksinäine alli.

Heli Laaksonen

Ihan justiinsa on toukokuu elelty. Huomenna on taas perinteinen Suvivirsi-päivä, ja lapset pääsevät kesälaitumille. Lähden kuopuksen kanssa kyläkoululle totarinhakuun, vaikkei siellä varsinaista kevätjuhlaa olekaan. Todistusten jako, kutosille lähtölaulu (nessut mukaan...) ja se Suvivirsi - ja koululaisille jäätelöt. Siinäpä se! Vähän tässä kevätväsymystä onkin ollut ilmassa, joten loma tulee hyvään tarpeeseen.

Kesäloman kunniaksi kirsikkapuu kukkii aivan valkoisenaan. Tulispa noista kaikista kukista kirsikka =)

Ja kasvihuoneessa tomaatinraaskut pikkuhiljaa vahvistuvat. Sisustin yhden inspiraation seurauksena vähän meidän pientä 4 neliön kasvihuonetta. Kaikki kierrätysmateriaalia, ei mitään uutta, vain nurkista löytynyttä "rojua". Paitsi taimet. Siellä on tuoli missä voi ihailla suurta satoa (??), pieni vesiallas kivineen kaikkineen, lyhtyjä ym. Ja muutamassa purkissa kasveja. Ei mitään vaikeahoitoista. Pari kesää kasvihuone onkin elänyt hiljaiseloa, kun innostus kertakaikkiaan lopahti.

Viime viikolla kävin koirien kanssa uudisraivaajien luona. Pihatyöt oli hyvällä mallilla, ja kylvötöihin pääsin minäkin. Viestiä tuli eilen, että nurmikko vihertää. Ei siis ihan pieleen kylvökset menneet. Käytiin lenkillä mettäautotiellä, ja koirat sai painatella pitkästä aikaa vapaana. Eivätpä ne paljon leikkiä saaneet aikaan, kunhan juoksenteli täysillä peräkanaa. Paitsi Ruusa, joka pysytteli meidän kintereillä, ettei vaan liikkuisi metriäkään turhaan. Sitä se vanhuus teettää. Tässä kuva nuorisosta, todella uljaista porokoirista. (Miten ne aina onnistuu kuvissa olemaan tuon näköisiä!?!)

Loppuviikolla suunnattiin flikkojen kanssa Isrik-kenneliin haistelemaan pennuntuoksua. Siellä oli neljä 7-viikkoista heeleri-vauvaa, kennel Bovenopin sijoituspentue. Oon tässä jo pitemmän aikaa potenut heeler-kuumetta, eikä tuo reissu ainakaan sitä kuumetta parantanut. Vaan juuri nyt ei ole se pennun paikka vapaana, ja onneksi noillakin taaperoilla oli kaikilla jo koti tiedossa. Pieni Taimi-tyttö jää Isrikiin äitinsä Yrtin, mummonsa Ansan ja isänsä Legon hellään huomaan. Ehkä me sitten joskus otetaan vaikka Taimin pentu...let see.

Tässä ensin hullljat pedot ulkoilemassa...

...ja tässä Ansa-mummo sylkyteltävänä.

Mä olen myyty =)  !!!

Mitäs tässä nyt muuta, peltotyöt on tehty, minä pääsin tänä vuonna niistä hommista helpolla, kun viime talvena hankittiin muutaman muun tilan kanssa suorakylvökone. Jäi noi tyhmät pellolla ympyrää ajelut pois kokonaan, kun kylvetään suoraan puituun peltoon. Ei mikään ole niinkuin ennen...No, syksyllä nähdään, miten tämä "harjoitusvuosi" tuottaa satoa.

Hevoset ovat päässeet laidunelämän makuun. Noita ötököitä on vaan niin paljon, että paremmin viihtyvät pihaton suojissa, kuin pellolla syömässä. Ikävä kyllä Leidin jalkakin otti vähän takapakkia, kun on liikaa juossut pelto-pihatto-väliä =(. Tinkellä on vielä talvikarvaa jäljellä, voi raukkaa, viikonlopuksi on luvattu melkosen lämmintä. Sunnuntaina heppajengi taas kokoontuu ja pitää hevosteluleiriä. Leidillä ei nyt kyllä voi ratsastaa ollenkaan, joten Pulla joutuu tekemään senkin työt. Eipä kyllä sen vyötärölle yhtään pahaa teekkään. Sehän paisuu kuin pullataikina (ehheh...) tuolla vihreällä laitumella. Tallikin pitäisi pestä ja siivota, ja vetää vähän kalkkimaalia seiniin. Täytyykin ottaa tallitytöt apuvoimiksi.

Tässäpä nyt tärkeimmät toukokuun lopun tapahtumat. Kesä koittaa!

Viikonloppuna vieteltiin mökkielämää. Hommattiin sinne parempi grilli/tulipaikka, entisen tiilikyhäelmän tilalle. Lauantaipäivä meni siivotessa  Mupen kanssa (isot kiitokset avusta!), ja illalla sitten omalla porukalla kasattiin ja koepoltettiin grilli. Kun suurimmat tehdasrasvat oli palaneet, tytöt paistoivat ritilöillä leipää. Varsinainen iltaruoka päätettiinkin jo ennen grillin kasaamista tehdä uunissa. Olis voinut alkaa nälkä kurnimaan. Tuon kanssa grillaus kun on semmonen parin tunnin urakka. Ja puita menee ainakin kottikärryllinen =). Sunnuntaina sitten grillailtiinkin pitkän kaavan mukaan. Possunfilettä, perunanyyttejä, pekoni-homejuusto-herkkusieniä sekä jälkkäriksi nokipannukahvit. Olipa aivan mahtava äitienpäivälounas!

Huomatkaapa tässä kuvassa, mikä on ilmestynyt takaisin paikalleen. Juu-u, meitin vene! Ihanat mökkinaapurit hakivat sen yhdestä niemennokasta omalla veneellään, ja hinasivat paikalleen =).

Reikäinen taivas?

Kuvat (C) Esikoinen

Pitkänä viikonloppuna ehdittiin juhlia niin Vappua, mun nimppareita kuin Isännän synttäreitäkin. Vappuaattona illansuussa mentiin mökille, kolmisin Isännän ja Kuopuksen kanssa. Isot tytöt juhlistivat Vappua kavereidensa luona. Järvenrannassa oli vielä jäätä, mutta onneksi sulaakin sen verran, että saunavettä saatiin. Mökkikausi on nyt virallisesti korkattu!

Lauantaina oli "paikallisten" lappalaiskoirien yhteinen retki Repovedelle. Puoliltapäivin rehvattiin Lapinsalmella, 9 koiraa ihmisineen oli paikalla. Meiltä oli "koiraihmisiä kolmessa polvessa", Mupe, Esikoinen ja minä. Sekä molemmat koirat. Ruusa ei ole pitkään aikaan päässytkään Reposkille mukaan, sillä kun noi takapolvet on välillä kipeät ja maasto tuolla aika haastavaa. Nyt polvet ei ole vaivanneet vähään aikaan, ja hyvin mummokoirakin tuolla porskutti. Jopa veti hihnassa Nellin perässä, sitä ei ole ihan äsken tapahtunut! Vasta viimeiset raput alaspaäin tullessa oli kuulemma hankalat (minä menin Nellin kanssa siinä vaiheessa vähän edellä). Ilma oli aivan mahtava, melkein 20 lämmintä ja aurinko paistoi! Esikoinen ulkoilutti koiran sijasta kameraa, ja tässä kuvasatoa retkeltä.

Lisää kuvia retkeltä Picasa-albumissa

Sunnuntaina laskettiin hevoset isompaan peltoon, koska Leidin jalka näyttää parantuneen hyvin. Ei sillä vielä ratsastettu ole, annetaan nyt parantua rauhassa ja kunnolla, omaehtoisella liikunnalla. Kovasti tyytyväisiä ovat, kun laidunkausi alkoi , vaikka ei toi heinä nyt ole kuin muutaman sentin mittaista. Kaneilla samaten on kesäkausi alkanut, pääsivät aitan edustalle ulkotarhoihin. Ja ovat saaneet vähän maistiaisia vihreästä, vuohenputkia ja voikukkia oon niille nyppinyt, mistä olen löytänyt. On se iiihanaa kun kesä tulla porskuttaa!!!

Tänä viimeistäs o aik vaihta kukkapenkin kive:

sama viaruskaver heil kuukaupal

kaik jutu jo puhuttu!

Kanna rannal entise, kuljet uuret tilal:

saa meri pihan kuulumise

pihal laine kohise.

Heli Laaksonen

Ilmat sitte vähän viileni, mutta sehän on ihan normaalia tähän aikaan. Muutamana päivänä meillä kipusi mittarilukemat yli 20 asteen! Viime kesänä sai tuommoiset päivät laskea yhden käden sormilla. Ja nyt on kuitenkin vasta huhtikuu. Krookukset ja valkovuokot kukkivat, ekat orvokit on istutettu ruukkuihin ja tomaatit rehottavat ikkunalaudalla. Selvät kevään merkit on ilmassa! Niihin kuuluu myös tämä - Oskari luuhaa yöt ulkona ja nukkuu päivät sisällä. Kunnon poikamiehen elkeet.

Eilen tehtiin hiostavassa ilmassa reilun parin tunnin lenkki mupen ja koirien kanssa. Matkan varrelle sattui hieno paikka, yksi näistä paikallisista "nähtävyyksistä", joita ei itse osaa niin arvostaa. Siis Puolakankosken padon yli kulki meidän reitti. Tämä on oikea kalastajien paratiisi. Yksi heittelijä siellä näkyi nytkin. Nellillä meni jotenkin pasmat sekasin, kun vesi virtasi niin kovaa siellä jalkojen alla. Kait siinä oli jotain outoa sen mielestä. Ekat kivienperässä pulikoinnit tuli kuitenkin suoritettua, kunhan päästiin sillasta yli.

Tänään sitten käytiin mökillä vähän lämmittämässä takkaa ja kiuasta, koska huomenna ollaan menossa sinne yöksi. Aika vilakkaa siellä olikin, vaikka patteritkin oli päällä. Tuuli kävi järven suunnasta, eli melkein pohjoisesta - eipä se muuta tarvikkaan. Toivottavasti huomenna tuulen suunta vähän kääntyy. Tai sitten istutaan sisällä takkatulen ääressä, eipä sekään huonolta vaihtoehdolta kuulosta. Voi käydä vain Kuopukselle tylsäksi - isommat menee kavereilleen yökyläilemään, mutta pienin tietysti joutuu vielä vanhuksien matkaan.

Nyt täytyy kattella, miten tuossa Suomi-Tsekki-pelissä käy - ja aamulla munkinpaistoon!